Juhannusruno 2025
Metsäpolku uimarantaan miestä vie.
Rastas huiluansa soittaa.
Vesi viileätä vielä lie.
Silti uimasilleen koittaa.
Kukkakedot kauniit alkukesän.
Leinikit ja kielot, orvokitkin.
Telkän pojat hylänneet on pesän.
Juosseet veteen laituria pitkin.
Ottaa veneen, katiskalle soutaa.
Tappi airon kuiva vaikeroi.
Veden viljaa perheellensä noutaa.
Juhlaruokaa siitä tehdä voi.
Kotiin saapuu, lapset huutaa ”hein”.
Silmin sikkuraisin heränneet.
Kastevarpain varteen timotein
ahomansikoita keränneet.
Lautehille noustaan kerkeämmin.
Aamusaunaan tänään mennään varhain.
Tuore vihta, savu, pata lämmin.
Alkaa mittumaari, juhla parhain.
Juhannusruno 2024
Reipas Pentti-poika, vasta kuuden,
koivupuusta veisti ongen uuden.
Isältänsä pyytää päästä kalaan.
”Varmaan puoleen päivään kotiin palaan”.
En sua yksin tohdi joelle päästää.
Parempi on aikaan toiseen säästää.
Voimme kyllä ylävirtaan soutaa.
Vihta-aineet iltasaunaan noutaa.
Äiti laittaa reppuun mehua ja pullaa.
Isä veneen telan päältä rullaa.
Vanha lehmihaka tulee vastaan.
Nousee rantaan, auttaa poikalastaan.
Koivun oksat muovisaavin täyttää.
Monta vihtaa saadaan, siltä näyttää.
Kääntyy veneen kokka kotirantaan
pysähtyen aisapuiden väliin santaan.
Huumaantuen muurinpohjaletun tuoksuun
Pentti ryntää vallan pikajuoksuun.
Näkee rakkaat tutut mummin, vaarin.
Alkamassa juhla mittumaarin.
Lämpö, höyry nuolee harjahirttä.
Kiuas vanha laulaa juhlavirttä.
Hiipuu hiillos padan tulipesän.
Valoisa on ilta keskikesän.
Juhannusruno 2023
Pitkin metsäistä polkua kuljen.
Painuu sammal askeleen alla.
Suvitunnelmaa sisääni suljen,
sen kauneutta kaikkialla.
Nuuhkin sammalta, kuusen kerkkää,
katson lukkia, verkkoaan kutoo.
Mittumaarina kaunista, herkkää.
Ei aurinko maillensa putoo.
Käki kukkuu kauniisti tuolla.
Nuori orava oksassa hiipii.
Hirviemäkin jossain suolla
vesiheinää suuhunsa riipii.
Aika ajaton aamuksi koittaa.
Kaste kimmeltää kanervissa.
Satakieli säkeensä soittaa
sulosävelin, unelmissa.
Kutsuu istujaa petäjän juuri.
Tienoo hiljenee, pysähtyy aika.
Kesäjuhlan elämys suuri
yötön ihana juhannustaika.
Juhannusruno 2022
Horisontissa kirkkaus ja valo.
Yötön yö kesän kauneimman illan.
Mittumaarina pilvien palo
veteen heijastaa oranssin sillan.
Järven rannassa kaislikossa
sorsanpoikaset ruokoja nyppii.
Venelaiturin vieressä, jossa
pikku silakat pinnassa hyppii.
Ilta kulunut keskiyöhön,
Kivivuoteille parvi turvaa.
Emo tottunut emon työhön.
Kettuvahdissa vielä kurvaa.
Nokan laittavat siiven alle.
Jo levolle jokainen koittaa.
Uni maistuvi makealle.
Hitaat mainingit kaisloja soittaa.
Kokot jonona rannoilla palaa.
Tuoksuu tummana koivut ja havut.
Hetkeen tuohon mielemme halaa.
Kaartuu tyynessä kauniisti savut.
Sorsaäitikin rätinään herää.
Kesäjuhla on kaikkein pyhin.
Se siipensä päälleen kerää,
Tänä yönä on kaikki hyvin.
Juhannusruno 2021
Hellii helle valon aikaa juhannusta.
Kutsuu luokseen vedet lämpimät.
Saunamökin laude noenmusta.
Päälle asetellaan liinat pehmeät.
Nuoren koivun metsään poika kaataa.
Pinoon lehtikimput laittelee.
Vittaksia vääntää, sormet raataa.
Vihtoja hän nipun taittelee.
Padan alla palaa tuli pieni.
Vasten kantta läikkyy vesi kuuma.
Vati, saippua ja pesusieni.
Tuoksuu kesä, tuntuu juhlahuuma.
Saunoessa nousee lämpö rintaan.
Laiturille suuntaa kylpijät.
Loittonevat renkaat järven pintaan
uintikierroksellaan jättävät.
Rantapatiolle veden ääreen
asetutaan iltaa istumaan.
Pyyhe ympärille lailla kääreen.
Kaikki päässeet ovat nauttimaan,
Silliä ja uutta perunaa,
mahlasimaa, vettä, mansikoita
herkutella aamuun saakka saa.
Mittumaaria ei mikään voita.
Hyvää Juhannusta!
Juhannusruno 2020
Tuukka järven takana asunut
on syntymästään saakka.
Olemukseltaan vanha ja vanunut.
Selän vääntänyt työ ja taakka.
Joka juhannus ajanut lavalle
moporaasullaan polkuja myöden.
On tottunut vanhalle tavalle.
Eväät repusta matkalla syöden.
Viel heijastuu valo parhain
kirkkaan puhtaaseen rantaveteen.
Tanssipaikalle saapuu hän varhain.
Outo autius aukeaa eteen.
Monta tuntia istuu ja oottaa.
Nälkä kohta jo vatsassa vaivaa.
Janon piimää juomalla sammuttaa.
Leivän kannikkaa repusta kaivaa.
Vartoo miettien keskiyöhön.
Onko peruttu mittumaari?
Soliferinsa polkien työhön.
Kiinni oli myös keskusbaari.
Jo aamu kaunoinen sarastaa.
Kun hän lopulta kotiin ehti.
Pitäisiköhän radio kunnostaa
tai tilata sanomalehti?
Ruoka-aikaan hän hellan lämmittää.
Muikut pannulla kypsäksi paistuu.
Keskikesä, aurinko lämmittää.
Ahomansikat hyvälle maistuu.
Hyvää Juhannusta!
Juhannusruno 2019
Kaksi Forssan poikaa, nuorukaista.
Lähti Turkuun keskikesän juhlaan.
Jospa käsipuoleen löytyis naista.
”Ravintolaan syömään, rahat tuhlaan”
Suuntasivat ensin Samppalinnaan
Perjantai on pahin -musikaaliin.
Väliajalla jo Liisaan, Minnaan
törmäsivät, juttu meni maaliin.
Laulun, tanssin humu iski päähän.
Naiset ehdottivat, mennään baariin
kuuman Turun kesän suvisäähän.
Satoi terasseille rahaa laariin.
Viiden juoman jälkeen pojat muisti.
Romuna on kiskoköysirata Kakolassa.
Autoremontti kun heiltä luisti.
Käydään tuokin yöllä korjaamassa.
Vaunun alle ryömi ensin Timo.
Leathermannin kanssa kovin hääri.
Koneisiin kun ollut intohimo.
Näkyi pojasta vain karvasääri.
Eikä aikaakaan, kun vaunu kulki.
ala-asemalta ylös saakka.
Ovet toimi, automaatti luukut sulki.
Loppui turkulaisten murhe, taakka.
Hissifirman päällikkökin urkki
mikä ihme oli mennyt pieleen.
”Releen esti makaronipurkki.”
Nousi hymynkare suupieleen.
Sulottaret sankareita kiitti.
Loppuyöstä syötiin mansikoita.
Aamun tullen halauksia riitti.
Ei juhannuksen taikaa mikään voita.
Hauskaa Juhannusta!
Juhannusruno 2018
Aamu-usva kun järvelle vaipuu.
Huntuun peittyy kalliosaari .
Sinitaivas sen yllä taipuu.
Horisontissa näkyy kaari.
Harva löytää tuon karikon rantaan.
Pois reitiltä veneiden on.
Suolaheinä kasvanut santaan.
Vesiraja koskematon.
Mittumaarina kirkas valo
yli kivisen maiseman loistaa.
Ilta-auringon kaunis halo
kuvajaisena kummut toistaa.
Laineet lyövät kivien yli
Ne näkyivät hyvällä säällä
Arvoitus on järven syli.
Liekö sittenkään olleet täällä.
Juhannus 2017
Saaren törmään uinut ajopuu.
Vasten kaislaa aalto heiluttaa.
Illan tullen laine rauhoittuu.
Jälki kirveen muokannut on pintaa.
Näkyy silti hahmo naisen kauniin.
Kasvot, kaula, kädet vasten rintaa.
Kerran miesi patsaan kalliolle kantaa.
Kuivattuna hahmoon venetervaa.
Kivin ympäröi ja rauhan antaa.
Paikkaan tuskin kovin moni halaa.
Reitti karikkoinen veneen tulla.
Yksi vain sen luokse aina palaa.
Kulkija kun eksyy luodon rantaan.
Ympärillä tuoksuu tuore terva.
Jalanjäljet painuneet on santaan.
Juhannus 2016
Rantakaislikossa tuoksuu kesä.
Tuuli leuto lounaan pihaan huokaa.
Mökin räystään alla linnunpesä.
Pääskyn poikasille riittää ruokaa.
Metsän reunaan jäänyt heinälato.
Vanhat seipäät vasten seinää nojaa.
Mustikoista kasvaa suven sato.
Puolukkaakin penkkaan metsäojaa.
Olkoon aurinko tai sadevesi.
Sauno, vihdo, pese kaulus musta.
Iltaa istu kera rakkaittesi.
Vietä valon juhlaa juhannusta.
Juhannus 2015
Jänöt pitäneet on peltobaaria.
Edessä on pitkä viikonloppupyhä.
Niitetty on ennen mittumaaria.
Sadesää on odelmalle hyvä.
On se onnekasta, tuumaa jussit,
juhla-aikaa on nyt pari päivää.
Kerätty on pellon laitaan pussit.
Niitä syömme ilman huolenhäivää.
Rehupaalin herkku vatsat täyttää.
Kohta joltain pääsee paukku.
Punaiselta pilvet yöllä näyttää.
Kuuluu kauempana hallin haukku.
Hyvää Juhannusta!
Juhannusruno 2013
Armi ja Körmy ovat peikkoja.
Mieleltään hauskoja, voimiltaan heikkoja.
Koskaan ei halua tehdä töitä.
Nukkuvat päivät, valvovat öitä.
Asuvat keskellä hämyistä suota.
Polkua tallattu ihmisten luota.
Moni ei silti tiedä niistä.
Kilttejä ovat, kukaan ei kiistä.
Taas on se aika, sanoi Armi.
Aurinko paistaa, valosta harmi.
Luolassa katto liian harva.
Kuumottaa turpeesta nuutunut karva.
Körmy vain hieman raottaa luonta,
kolottaa selkää ja vetää suonta.
Tänään jo korkein on auringon kaari.
Ihmisten juhlana mittumaari.
Illansuun oranssi taipuu yöksi.
Laskeutuu usva kumpareen vyöksi.
Lampareen vedessä huuhtoo tukan.
Tuo peikko Armilleen kämmekän kukan.
Juhannusruno 2012
Jussina kuuluu olla sutinaa.
Raikaa juhlahumu joka kolkkaan.
Vain mummojen joukossa on mutinaa,
kun ei rollaattori taivu polkkaan.
Pohti Eevertti-renki tätä ongelmaa.
Niin kuin äiti on hälle Miina-muori.
Miten tanssissa vanha voisi askeltaa.
Tuoreen koivun hän kirveellänsä kuori.
Illan tullen liiterissä soi tanssit.
Yöhön jatkui musiikki ja rymy.
Sukkahousuissa polvituki-tuohikranssit,
muorin suusta jo irtosi hymy.
Juhannus 2011
Aune ja Jaakkima viettivät Juhannuksena häitä.
Tosin, siitä on yhdeksän vuotta.
Kahdeksan heitä jo on, pellavapäitä.
Aune ja Jaakkima eivät rakasta suotta.
Taas on juhlan aika.
Saunottu on. Järven pehmeä vesi kirkasti ja puhtaaksi pesi.
Rinnassa rakkaus sammumaton.
Parressa pörisee paarma ja lehmää puree – kärttää verta.
Kohta, kohta on aika. Aunen ja Jaakkiman kymmenes kerta.
Hyvää Juhannusta.
Juhannus 2011
Juhannukseen kesä pysähtyy.
Kauniit kukat keskiyöhön loistaa.
Käki kukkuu vielä, laulun toistaa.
Aamuyöstä vasta hämärtyy.
Kutsukoon Sua tanssilavan huvi.
Taikka istu iltaa pihamaalla.
Juhlahetki miellä riemukkaalla.
Iloitse ja nauti, nyt on Suvi.
|
Turun Juhannus 2010 Kesäyötä haamu Antinpojan Painaa painajaiset tontun mieltä. Aamukaari kalliolle valuu. Viikkoja jo riutuu, murhe pysyy. Urpo
|
Juhannustaikoja 2009
Pirkko-Liisasta kylällä puhuttiin,
Vanhapiiaksi jäädä taisi.
Vain kerran sulhosta huhuttiin
partavesi kun tuvassa haisi.
Päätti tehdä juhannustaikoja,
tuvan siivosi märkänä hiestä.
”Nyt on kumminkin parhaita aikoja
Pirkko-Liisankin saada miestä.”
Lähti tansseihin yrttejä liinassa
ja kassissa karvoja sonnin.
Oli elänyt pitkässä piinassa.
Nosti pankista mukaan tonnin.
Ja lopulta juhannus täyttikin
Pirkko-Liisan elon maljaa.
Jos väärältä ”taika” näyttikin,
se maksoi vain kymmenen kaljaa.
Mittumaari Laihian Antilla.
Kohta heilimöi rukiin kukat.
Pihatyöt on hyvällä hantilla,
pesty housut, paita ja sukat.
Vaimon hakuun on matka lavalle
järvikylille kesäjuhlaan.
Antaa periksi vanhalle tavalle:
”Tanssilippuun ja bensaan tuhlaan.”
Tittaa, Liisaa, Pirkkoa pokkaa,
Antti hitaissa pääsee liki.
Loppuillasta vauhdilla rokkaa.
Paita kastuu, jo valuu hiki.
Kun viimeinen valssi aukee,
takarivistä naapurin Lyytiin…
Katse painava, ääni raukee:
”Antti, pääsiskö Sinun kyytiin?”
Kuten aiemmin muinakin vuosina
Lyytin jättää portin pieleen.
Taas se tekee sen mitä on tapana,
bensaraha on Antin mieleen.
Juhannustaikoja 2007
Nousee mummo ylös tuolissaan.
Ikkunasta katsoo pihaan tovin.
Vaarista hän vähän huolissaan.
Huussireissu kestää kauan kovin.
Huomaa, kaivon kansi vanha puinen
sivuun nostettu on vasten aitaa.
Ei kai kaivoon mennyt ukko luinen,
pihan perään lähti ilman paitaa.
Puhelimen kampeen mummo käänsi.
Numeroa etsi tovin vaan.
Nopeasti tulkaa, ääni väänsi.
Kaivoon äijä putos hukkumaan.
Saapuu viimein taloon palokunta.
Johtoauto sekä tikapuut.
Punapukuisia kymmenkunta.
Kolme autollista, vielä muut.
Kaivon reunalle kun joukko ehtii.
Koivuvihtaa ryppyukko halaa
Siellä ilkinmulkin kylpelehtii.
Ylös katsoo, kysyy: Missä palaa?
Juhannus 2006
Simo Sammakko odotti juhannusta
oli putsattu räpylät, kauluri musta.
Käsivarret ja selkä kiillotettu,
naarmut ja arvet piilotettu.
Tapaamiseen jo Simo innolla lähti.
Oli mielessä Siiri - kesäyön tähti,
joka mesilammella juhlia piti.
Tuoksui metsä, voikukan siemenet iti.
Löysi Simo Siirinsä lammikon luota
kauniina kaulassaan kanervaa, suota.
Silmät rajattu muta-puulla.
Tuoksuva, kutsuva hymy suulla.
Tämä rakkautta lienee, Simo tuumaa.
Hyvää oloa, iloa, onnen huumaa.
Ja hiljaksiin laskeutuu kaislikkoon kutu.
Sai juhannusyö, saapui maisemaan utu.
Hyvää Juhannusta. Pysyttele pinnalla!
Juhannus 2005
Riemun aika taas on mittumaari
juhla kaunein kirkkaan keskikesän.
Kiinni on tuo ainut kyläbaari.
Rastasko jo teki toisen pesän.
Uinuu iltaan tori hiljainen.
Valo viisto järven pinnan punaa.
Kolme miestä kulkee rantaan sen.
Kusiainen kekoon raahaa munaa.
Kokko sytytetään harkiten
Liekki lämmin riihen hirttä vuolee.
Istuu joukko viereen vaieten.
Sisilisko ruohon juurta nuolee.
Yksi kaverus taas reppuun kajoo.
Kallistetaan ystävyyden huikka.
Savu järven selkään alas vajoo.
Jossain kauempana huutaa kuikka.
Kesäruno 2003
Kun isäntä illalla tallissaan hevoskauroja hummalle heitti.
Hän kutinaa tunsi pallissaan, kesäpaita vain puoliksi peitti.
Saunan piipussa tuli jo sammuili, pihapuskaan painui savu.
Lehmät pellolla märehti, ammuili, tuoksui liiterin pihka ja havu.
Ehti emäntä lauteille kylpemään, lämpö leppeä lauteen kiersi.
Känsät kovat jo kohta pehmenemään, heinähanko pellolla hiersi.
Käsivarsilla vahvoilla lauteelle toi saavin vettä ja vihdan tuoreen.
Ja niin isäntä emäntää vihtoi, oi. Nousi hehku ulkokuoreen.
Käsi karhea saippuaa kiikutti vasten ihanan emännän selkää
Jo ajatus isäntää liikutti, tämä mies ei hellyyttä pelkää.
Ja niin kuin vain kesäsaunassa voi, kaksi hahmoa yhteen suli .
Iltalinnun laulu kaukana soi, hiipui tummaksi kiukaan tuli.
Kauan hiljaa saunalla istuivat, kesäyön valo kestää pitkään.
Ei sanoja lausuttu, kaivattukaan, sitä hetkeä kuvaa ei mitkään.
Sitten nousevat tupaan päin lopulta, sanat rakkauden isäntä, että:
”Kun haet lehmiä niityltä aamulla, ojanreunas on lähteessä vettä.”